Arvostelu: 'Counterpart' antaa meille J.K. Simmons, Times Two

Vastine

NYT-kriitikon valinta

Howard Silk, nöyrä urabyrokraatti, joka vierailee koomassa olevan vaimonsa luona joka ilta sairaalassa, on sairaanhoitajan mukaan ystävällisillä silmillä.

Toinen Howard Silk, sarkastinen, tappava vakooja, ei.

Ja kuitenkin kaksi Howard Silkkiä – geneettisesti identtisiä, mutta temperamenttisesti erilaisia ​​hahmoja vaihtoehtoisten ulottuvuuksien trilleri Counterpart, sunnuntaista alkaen Starzissa – on samat silmät. Ne kuuluvat näyttelijä J.K. Simmons, jonka kaksipiippuinen esitys tekee esityksestä talven viihdyttävimmän uuden sarjan.

Justin Marksin (2016 Jungle Book -remaken käsikirjoittaja) luoma Counterpart on fiksu ja jännittävä, joskin jokseenkin tuttu sekoitus futuristista spekulaatiota ja retrotunnelmaa. Tapahtumapaikkana on Berliini, jossa kylmän sodan pieleen mennyt kokeilu teki tarkan kopion maailmastamme, ja sinne pääsee hallituksen toimistorakennuksen kellarissa olevan käytävän kautta. (Me yhdessä kahden Howardin lempeän kanssa opimme tästä ensimmäisessä jaksossa; kuusi kymmenestä jaksosta oli arvioitavissa.)

Rinnakkaisten maailmojen olemassaolo, jotka ovat muuttuneet yhä erilaisemmiksi 30 vuoden aikana toisen maailman luomisesta, on tiiviisti (ja epäuskottavana) pidetty salaisuus. Sen tiedossa ovat portaalia hallinnoivan suuren, hieman hämmentävän kaksiulotteisen byrokratian vanhemmat jäsenet, jotka saavat kulkea maailmojen välillä tunneissa mitatuilla viisumeilla.

Kaksi Howardia ovat osa tuota koneistoa, nöyrä Howard alkuperäismaailman paperinsekoittaja ja macho Howard sirpaleiden maailman salainen agentti. He kohtaavat – miltei ennenkuulumaton tapaus – kun macho Howard seuraa rikollista, joka onnistuu ylittämään maailmoja ja joutuu esiintymään nöyränä Howardina saadakseen hänet kiinni.

Tarinan kylmän sodan viittaukset ja Berliinin ympäristö tarjoavat sopivan – tai ehkä liian söpön – kehyksen tarinalle vaihtoehtoisista maailmoista, jotka yhtäkkiä kehittyvät rinnakkain. He myös ajavat kotiin herra Marksin velan John le Carrélle – Counterpart kunnioittaa herra le Carrén klassista kylmän sodan moraalitarinaa, Vakooja, joka tuli kylmästä, samalla kun se pumppaa dystopista, orwellista tunnelmaa ja visuaalisuutta (ja lainaa huomaamattomasti). Fox-scifi-sarjan Fringe lähtökohdista).

Keskeisemmin esitys on väittely luonnosta vastaan ​​​​kasvatuksesta, sekä geopoliittisesti että henkilökohtaisesti. Tuleeko kahdesta maailmasta ja kahdesta Howardista erossa väistämättä mitään toistensa kaltaisia? Vai osoittautuuko heidän perusluonnensa vahvemmiksi?

Mr. Marks ei kuuden jakson aikana tee mitään erityisen mielenkiintoista tällä lähtökohdalla, mutta onneksi hänen ja meidän kannaltamme Mr. Simmons, joka voitti Oscarin vuonna 2015 elokuvasta Whiplash, tekee. Hän leikkii taivutuksilla, rytmeillä, ilmeillä, asennoilla ja suuntauksilla tehdäkseen identtisistä Howardeistaan ​​täysin selvät, ja samalla hän antaa kullekin välähdyksen toisen persoonasta.

Muut näyttelijät, erityisesti Tatiana Maslany Orphan Blackissa ja James Franco elokuvassa The Deuce, ovat saaneet kiitosta useiden hahmojen esittämisestä. Mutta heidän esityksensä, niin taitavia kuin ne ovatkin, eivät täysin pakene itsetietoisuutta. Counterpartissa Mr. Simmons toimii niin hienovaraisesti ja näennäisesti vaivattomasti, että tiedät aina, mitä Howardia katsot, mutta et ole koskaan tietoinen siitä, mistä tiedät.