Rajaton sumu: Onko tarina Ambongin haamusta totta?

Netflixin ' Reunaton sumu ”, suurkaupungin poliisi saapuu pieneen rajakylään tutkimaan sarjaa julmia murhia. Hän huomaa nopeasti sotkeutuvansa monimutkaiseen politiikkaan ja osaston korruptioon. Toinen asia, joka vaikuttaa hänen tutkimuksessaan, on tarina sotilaan haamusta, joka kummittelee metsässä, josta ruumiit löytyvät. Joidenkin paikallisten mielestä haamu on muuttunut kostonhaluiseksi ja turvautuu murhaan, mutta etsivälle se näyttää vain keinolta peitellä asiat ja todellisen murhaajan häiriötekijältä. Lopulta hänen ajatuksensa kuitenkin käyvät läpi radikaalin muutoksen. Aavetarinan vaikutus elokuvassa on sellainen, että se jättää katsojan väistämättä miettimään, onko se lainattu tositarinasta. SPOILERIT ETEENPÄIN

Ambongin tarina rajattomassa sumussa on kuvitteellinen

Elokuva alkaa nimikortilla, joka kertoo Indonesian ja Malesian joukkojen yhteisistä ponnisteluista kommunistista armeijaa PARAKUa ja heidän johtajaansa Ambongia vastaan, joka oli ainoa, jota ei tapettu tai jäänyt kiinni konfliktin loppuun mennessä. Hän piiloutui metsiin ja sen uskotaan pysyneen siellä siitä lähtien kävellen metsää peittävän loputtoman sumun läpi. Monille Ambong on pelottava, mutta muille, erityisesti lapsille, hän on hyvä henki, joka auttaa ja opastaa heitä ollessaan metsässä.

Vaikka Ambongin tarinalla on huomattava vaikutus tarinaan, se ei ole todellinen tarina. Elokuva käyttää todellista taustaa PARAKUn ja Indonesian ja Malesian yhteisjoukkojen välisestä taistelusta sen juonen perustamiseksi. Tosiasioita käytetään kuitenkin fiktiivisten tarinoiden luomiseen, mikä antaa jälkimmäiselle realistisuutta ja antaa yleisölle jotain karkeampaa uskoa. Joten vaikka on totta, että kommunistiset joukot osallistuivat vuosikymmeniä kestäneeseen taisteluun Borneon alueella (johon tarina sijoittuu), Ambong-nimisestä henkilöstä ja hänen kummitustaan ​​ei ole tietoa. Alueen verisen historian vuoksi on todennäköistä, että metsässä viipyy tarinoita haamuista; jotkut heistä voivat olla sotilaita, jotka taistelivat ja kuolivat paikalla. Elokuva todennäköisesti lainaa tätä elementtiä todellisuudesta ja keksii tyhjästä oman haamunsa tukemaan juonen.

Ambongin olemassaolo elokuvassa on jäänyt epäselväksi

Elokuvassa Sanja Arunika kuulee Ambongin tarinasta heti, kun hän aloittaa tutkimuksensa. Aave mainitaan toistuvasti, ja Sanjallekin alkaa tulla näkyjä, joita hän ei osaa selittää. Elokuva nojautuu myös haamunäkökulmaan riittävän hyvin, jotta voimme epäillä, onko haamu todellinen tappaja. Loppujen lopuksi kuitenkin käy selväksi, että murhat ovat ihmisen tekoja, ja silti kysymys haamusta jää esiin.

Mielenkiintoista on, että kaikesta aaveesta puhuttaessa emme koskaan näe haamua elokuvassa. Aavemaisen tunnelman kautta elokuva vihjailee jotain synkkää. Toistuvat puiden visuaalit, varsinkin lopussa, kun puu näyttää paholaiselta, jolla on sarvet, vihjaavat jonkin yliluonnollisen olemassaoloon ja kylvävät ajatuksen siitä, että sillä on jokin rooli murhassa. Aave ei kuitenkaan koskaan tee itseään selkeästi kenellekään näkyväksi, ja tämä palauttaa meidät lähtökohtaan: oliko siellä todella haamu vai oliko se vain Bujangin keksimä tarina häiritäkseen poliiseja?

Kysymyksen epäselvyys on tahallista. Tämä lähestymistapa ei vain tuo elokuvaan realistisuutta, vaan se saa myös katsojan kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin. Koska suurin osa elokuvan asioista on rationaalisesti selitetty, se jättää meidät epäileväksi asioihin, jotka eivät ole suoraan ratkaistu, ja saamme meidät miettimään, olisiko jotain jäänyt paitsi, mikä voisi tarjota selityksen ratkaisemattomalle mysteerille.