Perustuuko Netflixin rajaton sumu tositarinaan?

Netflixin 'Borderless Fog' (alunperin nimeltään Kabut Berduri) vie yleisön Borneon viidakoihin Indonesian ja Malesian rajalla, jossa joukko murhia kolisee paikallisia. Sanja Arunika lähetetään Jakartasta ratkaisemaan tapausta, mutta hän tuo mukanaan myös aiempien rikkomistensa matkatavarat. Käsitellessään menneisyytensä haamuja hän yrittää selvittää murhaajan henkilöllisyyttä, mutta tämä saa hänet löytämään paikalliset konfliktit, poliisivoimien korruption ja paikallisen legendan metsässä kummittelevasta hengestä.

Edwinin ohjaama 2024-elokuva sekoittaa taitavasti trillerin genren yliluonnolliseen tuottamaan tarinan, joka saa päähenkilön kyseenalaistamaan kaiken ympärillään. Tarinasta tekee vieläkin paremman, että se juurtuu realismiin keskittymällä paikallisten tosielämän konflikteihin ja pakkaamalla kaiken kiehtovaan tutkimukseen.

Rajaton sumu vetää Indonesian historiaan

'Borderless Fog' on täysin fiktiivinen tarina, jonka ovat kirjoittaneet Edwin ja Ifan Ismail, entinen ohjasi elokuvan. Tarinan ytimen muodostavat murhat eivät perustu mihinkään yksittäiseen Indonesian tapaukseen. Tarina kuitenkin hyödyntää Indonesian ja Malesian välistä historiaa antaakseen enemmän painoa tarinaa ohjaaville kuvitteellisille tarinalinjoille.

Elokuvan alussa meille annetaan elokuvan tapahtumapaikan ja tapahtumapaikan konteksti. Nimikortti paljastaa Indonesian ja Malesian joukkojen yhteisen ponnistelun PARAKUn kommunistisia voimia vastaan. Tämä on poimittu historiankirjojen sivuilta keskittyen yli kaksi vuosikymmentä kestäneeseen konfliktiin mainittujen voimien välillä. Se viittaa kommunistiseen kapinaan, jota johti Pohjois-Kalimantanin kommunistinen puolue, joka oli Pohjois-Borneon alueelta peräisin oleva maolainen kommunistinen puolue. Se perustettiin vuonna 1971, ja sen kerrottiin tukeneen Kiinan kansantasavaltaa ja osallistuneen kapinaan vasta muodostettua Malesian maata vastaan ​​sissijoukkojensa kautta, joista yksi oli nimeltään PARAKU tai Pasukan Rakyat Kalimantan Utara.

Toinen sen sateenvarjon alla toiminut sotilasasu oli Sarawak People’s Guerilla Force (SPGF) tai Pasukan Gerilya Rakyat Sarawak (PGRS). Lopulta konflikti päättyi lokakuussa 1990, varsinkin sen jälkeen, kun Malesian ja Kiinan väliset diplomaattisuhteet solmittiin, ja Kiina perui tukensa NKCP:ltä. Samoihin aikoihin puolue allekirjoitti rauhansopimuksen, joka päätti konfliktin ja päätti kommunistisen uhan, jota vastaan ​​hallitus taisteli.

Borneon tapahtumapaikalla elokuva kääntää parrasvalon myös Dayak-kansaa kohti, jotka ovat saaren alkuperäiskansoja ja ovat asuttaneet sen jokien rannoilla ja metsissä hyvin pitkään. Varsinkin 60-luvulla ja myöhemmin alueen muuttuneen politiikan seurauksena dajakilaiset joutuivat myös konfliktiin useiden ryhmittymien kanssa, ja ongelmia pahensi raja-asema, mikä vaikeutti asioita entisestään.

Elokuva käyttää realistista taustaa fiktiivisen tarinan kertomiseen

Vaikka tarinan konteksti on todellinen, murhien ja tutkinnan yhteydessä tapahtuva on täysin kuvitteellista. Tarina Ambongista, PARAKUn kommunistijohtajasta, joka piiloutui metsään aseellisen konfliktin aikana ja nyt kummittelee paikkaa, on myös todennäköisesti keksitty. Elokuvan ohjaajalle fiktiivinen osa oli tapa kääntää valokeilassa paikallisia, heidän kulttuuriaan ja ongelmiaan. Edwin kertoi kiinnostuksestaan ​​rajalla asuvien ihmisten kulttuuriin ja tarinoihin. Hän halusi 'esittää jonkun, joka on elänyt koko elämänsä Jakartassa tai Javalla, näkökulman, joka oppi paljon Indonesiasta raja-alueiden linssin kautta'. Tässä Sanja ja hänen näkemyksensä ulkopuolisena ovat hyödyllisiä, koska hän on hyvin kuin yleisö, ei tunne paikkaa, sen historiaa ja uskomuksia.

Elokuvan tuottaja Muhammad Zaidy eli Eddy korosti myös dajakkien ja muiden paikalla asuneiden alkuperäiskansojen tarinoiden kertomisen tärkeyttä. Tehdäkseen elokuvasta autenttisemman, miehistö kääntyi kohti Borneon saarta keskittyäkseen kunnolla sen 'kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja henkeäsalpaaviin maisemiin'. Myös Indonesian matkailu- ja luova talousministeri Sandiago Uno ilmaisi tyytyväisyytensä päätökseen käyttää elokuvan paikkaa, joka oli 'erityisen tyytyväinen tuotantoon', erityisesti sen aloitteeseen tuoda paikallisten tarinat etualalle ja kutsuva. kansainvälistä yleisöä tutustumaan niihin.