Yhdeksännessä jaksossa ' Vinland Sagan kausi 2 nimeltä 'Oath', Thorfinn ja Einar taistelevat pidättäjiä vastaan. Kun edellinen putoaa, jälkimmäinen jatkaa taistelua päättäväisesti näyttääkseen kiusaajilleen heidän paikkansa. Kiitos, ettei koskaan anna periksi -asenne, Einar lyö ihmeellisesti kaikki pidättäjät, jotka joutuvat sitten pakenemaan. Kun hänen ystävänsä taistelee enemmän fyysistä taistelua, Einar eksyi sisäiseen maailmaan kohtaaessaan asemansa demonit. Hänen taistelunsa on luonteeltaan filosofisempaa, jonka loppu johtaa hengelliseen täyttymykseen ja elämän tarkoituksen saavuttamiseen. Tässä on kaikki, mitä sinun tulee tietää 'Vinland Sagan' kauden 2 jakson 9 päättymisestä. SPOILERIT EDELLÄ!
Kun Thorfinn osuu taistelussa pidättimien kanssa, hän kaatuu maahan eikä herää. Sillä välin Einar ei pidättele itseään vaan jatkaa taistelua kiusaajiensa kanssa kuin muistuttaakseen heitä siitä, että hän on myös ihminen. Huolimatta siitä, että Thorfinn taistelee rinnallaan tällä hetkellä, Einar lyö yksin kaikki pidättäjät, jotka joutuvat sitten pakenemaan. Ennen kuin he lähtevät, yksi heistä varoittaa Einaria, että hänen ja hänen ystävänsä joutuvat maksamaan heidän kanssaan sotkemisesta.
Uhka ei häiritse Einaria ja näyttää olevan varsin tyytyväinen itseensä. Samaan aikaan Throfinn on eksyksissä yhteen pahimmista painajaisistaan. Hän näkee ensin näkyjä isästään, mutta asiat muuttuvat vähitellen synkän käänteen, kun zombiet miehet alkavat hitaasti vetää isä-poika -kaksikkoa maahan. Thorfinnin isä ei näytä häiritsevän niitä, mutta hän muistuttaa poikaansa, että hänen on maksettava tekemistään rikoksista.
Pian zombifioituneiden miesten määrä lisääntyy ja Thorfinn näkee Askeladdin edessään. Kun hän tiedustelee, onko hän Valhallassa, Askeladd nauraa tyhmälle arviolle ja kertoo sitten totuuden. Hän paljastaa, että Thorfinn on paikassa, johon soturit kaadetaan kuolemansa jälkeen ja se muistuttaa paljon elävien maailmaa. Askeladd lisää sitten, että siellä ei ole voittoa eikä merkityksettömälle väkivallalle loppua, paikka, jossa kaikki ovat vihollisia.
Myöhemmin Askeladd kertoo Thorfinnille, että ihmiset, joita hän katselee taistelemassa keskenään, eivät ole ketään muita kuin hänen lukemattomia uhrejaan, jotka hän armottomasti teurasti vuosien varrella. Heti kun Thorfinn saa tietää järkyttävän totuuden, hän tuskin pystyy pitämään tunteitaan kurissa. Asiaa pahentaa vielä se, että hänen uhriensa ruumiit onnistuvat saamaan otteen hänen jalkastaan ja alkavat kiivetä ylös Thorfinnin tuskin roikkuessa kivessä.
Kun yksi uhreista vihdoin onnistuu pääsemään lähelle, Thorfinn näkee kyyneleet silmissään, ja silloin hän lopulta iskee, että hän on päässyt valloilleen mittaamattoman kurjuuden ja tuskan maailmassa. Thorfinn tietää, että hän voi tuskin tuntea olevansa oikeutettu pyytämään anteeksi, mutta hän pyytää anteeksi yhä uudelleen ja uudelleen. Hänen uhrinsa alkavat yhtäkkiä ampua häntä jousilla ja nuolilla, kun Thorfinn itkee voimakkaasti katuen tekoaan.
Silloin Askeladd vihdoin tulee auttamaan häntä ja alkaa leikkaamaan Thorfinnin uhrien zombiettuja ruumiita, jotka riippuvat hänestä. Taistellessaan Askeladd muistuttaa Thorfinnia, ettei hänellä ole aikaa istua ja itkeä. Jopa silloin, kun hänen rikosten painoarvoa vertauskuvallisesti kuvaavat ruumiit riippuvat hänestä, Thorfinnin on Askeladdin mukaan jatkettava kiipeilyä.
Hetkeä myöhemmin Thorfinn vihdoin herää ja tajuaa nähneensä unta putoamisen jälkeen. Heti kun hän tulee järkiinsä, hän huomaa Einarin maassa makaavan liikkumattomana. Hän ryntää välittömästi viereen varmistaakseen, että hänen ystävänsä on syrjässä. Thorfinn on helpottunut siitä, että Einar on juuri loukkaantunut, joten hän auttaa häntä nousemaan kuntoon.
Einar ilmoittaa ystävälleen mielellään, että he ovat voittaneet taistelun, kun taas Thorfinn on kiireinen pohtimaan jotain muuta. Sitten hän kertoo Einarille, että hänen täytyy syntyä uudelleen, mikä tarkoittaa, että hänen on sovitettava tekemänsä anteeksiantamattomat rikokset. Pitkän ajan jälkeen Thorfinn näyttää löytäneen merkityksen elää, kun hän oli tuskin ollut niin kauan.