Arvostelu: Showtimen 'Guerrillassa' Radicalism Without the Mythology

John Ridley on jo tehnyt kunnianhimoista televisiota, ja hän on siinä taas Sodankäynti, mikrotutkimus radikalismista Isossa-Britanniassa 1970-luvun alussa.

Tämä kuusiosainen sarja, joka alkaa sunnuntaina Showtimessa, ei ole helppo kiivetä kyytiin, etenkään amerikkalaisille katsojille, jotka ovat täynnä harhauskoa, että Vietnamin sodan aikakauden intohimot kuuluivat vain Yhdysvaltoihin. Mutta se on merkittävä sen romantisoitumattomasta näkemyksestään ajanjaksosta, joka voi olla myyttien tekemisen kohteena, ja sen petollisen hajanaisesta muodostumisesta upeaan viimeiseen tuntiin.

Jas (Freida Pinto) ja Marcus (Babou Ceesay) ovat rakastajia, jotka haluavat puhua mustavalta- ja maahanmuuttajien syistä, mutta eivät ole tehneet paljon toimintapuolella. Kun poliisi kuitenkin tappaa ystävänsä, he sitoutuvat ryhtymään todellisiksi vallankumouksellisiksi, ja ensimmäisenä tekonaan he karkottavat tunnetun radikaalin Dharin (Nathaniel Martello-White, loistavassa esityksessä) vankilasta.

Tämä syöttää heidät vallankumouksellisten syiden maailmaan, jota, kuten tässä esitetään, eivät määrittele suuret puheet ja sankarillinen uhma, vaan sisätaistelut, kilpailevat tavoitteet ja romanttiset sotkeutumiset. 70-luvun alku, kuten nykyäänkin, oli täynnä pommi- ja muita terroritekoja, mutta maisema oli syiden ja äänien sekamelska, ei huolella suunniteltua, yhtenäistä hyökkäystä laitoksen kimppuun.

Haluat tasavertaisen edustuksen kapitalistisessa valtiossa, eräs radikaali sanoo Marcukselle jaksossa 2 hylätessään hänen tuki- ja rahapyyntönsä. Filosofiasi ei ole marxilais-leninistinen.

Se, että ne olivat epävakaita, hämmentäviä aikoja, tekee ajanjaksosta sopivan herra Ridleylle, joka on osoittanut halukkuutensa tutkia ABC-sarjan American Crime -sarjan monimutkaisuutta näennäisesti yksinkertaisten tapahtumien alla.

Mr. Ridley on jo ottanut vähän kritiikkiä sarjassa, koska siinä ei kuvata mustia naisia ​​näyttelemässä merkittäviä rooleja liikkeessä - neiti Pinto on intialainen, kuten myös hänen hahmonsa. Mutta se ei tarkoita, etteikö täällä olisi vahvoja naisrooleja. Ms. Pinto on melko hyvä, ja Denise Gough on vielä parempi. Hän näyttelee irlantilaista naista, jonka poikaystävän kuolema saa tapahtumaketjun liikkeelle. Hänen psykologinen sotansa poliisin (Daniel Mays) kanssa, joka pakottaa häntä ryhtymään informantiksi, on sarjan kiehtovin suhde.

Guerrillan vastaava tuottaja Idris Elba esittää myös hahmoa, jolla on kyseenalainen uskollisuus. Kun tutkijat lähestyvät, Jas ja Marcus ja heidän uudet matkatoverinsa suunnittelevat suurta julistusta, pommi-iskua, jonka he toivovat iskevän heitä jäljittävän poliisiyksikön ytimeen.

Sarja rakentuu tuohon huipentumaan lähes rennolla tavalla, konkretisoi joitain hahmoja ja juonilinjoja, mutta jättää toiset ohuiksi. Se voi toisinaan olla turhauttavaa, mutta se on eräänlainen harhaanjohtaminen, joka tekee viimeisestä jaksosta vieläkin järkyttävämmän.