Onko Netflixin Ripley tositarina? Oliko Tom Ripley todellinen huijari?

Andrew Scott esittää pääroolin Netflixin 'Ripley'-elokuvassa, joka tuo näyttöön vaarallisen Tom Ripleyn, jonka tarina ottaa dramaattisen käänteen toisensa jälkeen. Häntä etsii rikas mies nimeltä Herbert Greenleaf, joka uskoo, että Ripley on yksi hänen poikansa Dickien ystävistä. Hän haluaa Ripleyn menevän Italiaan ja vakuuttavan Dickien palaamaan kotiin. Ripleyllä on mahdollisuus jättää kurja elämänsä New Yorkiin, mutta hän tarttuu tarjoukseen, mutta kun hän saapuu Italiaan ja tapaa Dickien, hänestä tulee pakkomielle saman elämän suhteen.

Ripleyn halu johdattaa hänet pimeälle tielle aiheuttaen verenvuodatusta ja paljon sydänsuruja kaikille, jotka kohtaavat hänen kanssaan. Hänen toimintansa ovat uskomattomia, mutta kiehtovia, tarpeeksi saamaan ajattelemaan hänen tosielämän kollegansa. Kuka keksi niin kieroutuneen hahmon, ja mikä inspiroi heitä tekemään sen?

Tom Ripley sai alkunsa kirjailijan omasta elämästä ja persoonallisuudesta

'Ripley' tuo näyttöön Patricia Highsmithin kriitikoiden ylistämän romaanin 'The Talented Mr. Ripley'. Tarina on täysin fiktiivinen, ja kaikki hahmot ja heidän elämäänsä ja kuolemaansa ympäröivät olosuhteet ovat kirjailijan keksimiä. Klassikoita, kuten Julian Greenin 'If I Were You' ja Henry Jamesin 'The Ambassadors' (johon viitataan myös Highsmithin romaanissa), pidetään Ripleyn kirjallisina inspiraatioina. Highsmithin päähenkilön ja tosielämän huijarin välille ei voi muodostua suoraa yhteyttä. On kuitenkin tiettyjä asioita hänen omasta persoonallisuudestaan, siellä täällä tapahtumia hänen elämästään ja joitain satunnaisia ​​asioita, jotka hän teippasi yhteen luodakseen kiehtovan Tom Ripleyn.

Alun perin marraskuussa 1955 julkaistun romaanin lähtökohdan kerrotaan saaneen tietoon uutisjutusta, jonka Highsmith kerran mainitsi lukeneensa Herald Tribunessa. Se kertoi miehestä, joka pidätettiin omissa hautajaisissaan sen jälkeen, kun hänen oletettiin kuolleen, kun poliisi löysi hänen hiiltyneen ruumiinsa. Se vaikutti mielenkiintoiselta sisällyttää tarinaan, mutta pääjuoni pyöri Ripleyn ympärillä ja hänen kiintymyssään Dickie Greenleafiin, jolloin entisestä tuli pakkomielle mustasukkaisuuteen ja lopulta murhaan asti.

Jälleen kerran, siihen ei ole suoria väitteitä, mutta jotkut ovat huomauttaneet, että miesten välinen suhde on saattanut johtua Highsmithin suhteesta Kathryn Hamill Coheniin, naimisissa olevaan naiseen, jonka kanssa kirjailijalla oli suhde. He olivat tunteneet toisensa jonkin aikaa ennen kuin Highsmith kutsui Kathrynin matkallaan Eurooppaan Italiaan. He viettivät kolme viikkoa yhdessä maassa muuttaen Roomasta Positanoon Palermoon ja Capriin. He olivat tekemisissä keskenään, mitä he pitivät salassa, ei vain siksi, että Kathryn oli naimisissa, vaan myös siksi, että homoseksuaalisuus ei ollut tuolloin yhtä hyväksyttävää yhteiskunnassa.

Kun heidän matkansa päättyi, naisten tiet erosivat eivätkä koskaan puhuneet tapauksesta enää. Kathryn palasi avioelämäänsä. Highsmithin suhde kuitenkin viipyi hänen mielessään. Muutamaa vuotta myöhemmin hän palasi Positanoon, joka toimi kuvitteellisena Mongibellona (vaihtui Atraniin Netflix-sarjassa) Ripley-romaanien ensimmäisessä osassa. Highsmithin kerrotaan toisella vierailullaan havainneen jotain, mikä alitajuisesti tarttui häneen ja toimi lopulta Ripleyn hahmon siemenenä.

Hän paljasti, että eräänä päivänä hän huomasi hotellinsa parvekkeelta Positanossa 'yksinäisen nuoren miehen shortseissa ja sandaaleissa ja pyyhe olkapäällään'. Kirjoittaja huomautti, että hänessä oli ilmapiiri, joka sai hänet huomaamaan hänet ja ihmettelemään, miksi hän oli yksin ja mitä hänen kanssaan tapahtui. Hän ei koskaan törmännyt miehen kanssa eikä nähnyt häntä enää, mutta tämä kuva vain toisesta amerikkalaisesta miehestä jäi hänen mieleensä, ja kuukausia myöhemmin hänellä oli lähtökohta 'lahjakkaasta herra Ripleystä'.

Vaikka kuva oudosta miehestä rannalla saattoi olla välkyntä, Ripleyn todellinen olemus louhittiin Highsmithin omista ajatuksista ja murhaavista fantasioista, joita hän pystyi toteuttamaan vain fiktiossa. (Kirjoittaja paljasti kerran halunneensa tappaa rakastajansa, kutsuen murhaa 'eräänlaiseksi rakkaudeksi' ja kuvailemalla rakkautta 'naamaan ammutuksi'.) Kirjoittaja myönsi myös yhtyneensä Ripleyn hahmoon enemmän. kuin mikään muu hänen fiktiivinen päähenkilönsä.

Hän heijasteli hänessä omaa sosiaalista kömpelyyttään ja halua kadota johonkin muuhun. Yleisö voi myös yhdistää Ripleyn hämmentyneen seksuaalisuuden kirjailijaan, joka vietti jonkin aikaa psykiatreiden kanssa yrittäessään korjata itseään, kuten monet muut LGBT+-yhteisön jäsenet tuolloin. Lopulta hän kuitenkin tuli hyväksymään ja kukoistamaan seksuaalisuutensa. Highsmithin ja Ripleyn välinen yhteys oli niin vahva, että jossain vaiheessa hän allekirjoitti itsensä 'Tomiksi' tai 'Ripleyksi'. Kaiken tämän perusteella voidaan sanoa, että Patricia Highsmith tunkeutui Tom Ripleyyn omaa olemustaan, minkä vuoksi hän ehkä tuntuu katsojille niin todelliselta, vaikka hän onkin täysin fiktiivinen hahmo.