Netflixin ”Brand New Cherry Flavor” seuraa Hollywoodin oivaltavan ohjaajan Lisa Novan kiertynyttä tarinaa vain saadakseen rikkaalta tuottajalta mestariteoksensa. Kostoksi hän palkkaa salaperäisen shamaanisen noidan palvelut, jotka vievät aavistamattoman sankaritarin huumeiden aiheuttaman pimeän magian kaoottiselle polulle.
Näytelmän tarina on epäsäännöllisesti surrealistinen ja siitä on tehty entistäkin viihdyttävämpi, koska se sijoittuu Tinseltownin pimeän puolen keskelle. Zombeja, regurgitoituneita pentuja ja kasvottomia kokonaisuuksia huolimatta halusimme tutkia, voisivatko jotkut 'upouuden kirsikkamaku' realistisemmista näkökohdista perustua tositarinaan. Tässä on mitä saimme selville.
Ei, 'upouusi kirsikkamaku' ei perustu tositarinaan. Ohjelma perustuu Todd Grimsonin vuonna 1996 julkaistuun samannimiseen romaaniin, jonka ovat luoneet Nick Antosca ja Lenore Zion. Näyttelyn lähdekirjan kirjoittaja Todd Grimson sai osittain inspiraationsa elävistä unista, joita hän alkoi kokea sen jälkeen, kun hän oli kuulemma tullut kotiseudulle parantumattoman, rappeutuvan sairauden (multippeliskleroosi) vuoksi.
”Uuden kirsikkamaku” surrealistinen maailma juontaa juurensa Grimsonin yrityksistä kaapata heräävän unen tunne hänen kirjoituksessaan. Saavutettuaan novelliensa laadun kauhukirjoittaja yritti nyt imeä pitkämuotoisen romaanin, jolla oli sama tunne. Grimson käytti merkittävää panosta kirkkaista unistaan romaaneissaan ”Brand New Cherry Flavor” ja sitä seuranneessa ”Stainless” -messuissa, jotka molemmat sijoittuvat Los Angelesin kylmiin vatsaan. Itse asiassa 'ruostumaton', josta tuli eräänlainen kultiklassikko, on ilmeisesti peräisin yhdestä kirjoittajan unista.
Myöhemmin Grimsonin romaaniin perustuva esitys pysyy paikkansa lähdekirjan monissa kohdissa, mukaan lukien 1990-luvun ajanjakso ja surrealistinen, unenomainen tila, jossa keskeiset hahmot usein joutuvat. Näyttelyn vintage-asetus on kuvattu varsin tarkasti huolimatta ei ole merkittävässä roolissa tarinan kaaressa. Tämä sisältää erilaisia säilytys- ja aikakauslehtipeitteitä, joita voidaan vilkaista koko sarjassa. Viitataan myös joihinkin kuuluisiin Hollywoodin persoonallisuuksiin, etenkin ”Sex, Lies and Videotape” -poikasta, joka viittaa valoisaan Steven Soderberghiin. Ohjaaja saavutti laajan maineen läpimurtonsa 1989 indie-draamasta ”Sex, Lies and Videotape” ja on edelleen tulokas Hollywoodin eliitille sarjan juonessa. Samoin Steven Spielberg saa myös nimen pudotuksen.
Läpinäkyvä teema hyväksikäyttöä naispuolisten miesten naisista, jotka näennäisesti hallitsevat Hollywoodin kukkaroita, on myös hurjan selvää. Jopa hyväntahtoisella tuottajalla Alvinilla, joka esiintyy viimeisissä kohtauksissa ja tarjoutuu pelastamaan Lisan projektin, näyttää olevan kohtelias mutta selkeä jumalakompleksi. Vaikka teema ei ole keskittynyt liikaa, kun Lisan omat puutteet ja hyväksikäytön taipumukset tuodaan näkyviin, se auttaa silti kertomaan tarinan aloittamalla keskeisen hahmon koston metsästyksen ja lopettamalla sujuvasti puhuvan misogynistisen Hollywood-tuottajan Lou lähes tuhoutumisen.
”Uuden kirsikan maun” kutsuminen kuvitteelliseksi tarinaksi olisi vähättelyä. Unelmien innoittamana ja sen tarkoituksena on tuntea olonsa surrealistiseksi, ohjelma (ja sen lähdekirja) menestyvät niiden synkkässä maagisessa maailmassa. Pienet yksityiskohdat, kuten tarkka ajanjakso ja satunnaiset viittaukset todellisiin ihmisiin, lisäävät loput näyttelystä vain surrealistisemmalta. Siksi ”upouusi kirsikkamaku” ei todellakaan perustu tositarinaan, ja ehkä se on hyvä asia.