Drive-Away Dolls: perustuuko Ethan Coenin elokuva tositarinaan?

Ethan Coen, puolet tunnetusta Coen Brothers -ohjaajakaksosta, uskaltaa aloittaa yksinohjauksensa Drive-Away Dolls -elokuvalla. Tarina pyörii Jamie ja Marian, kaksi nuorta tyttöä, jotka lähtevät matkalle Tallahasseen, mutta tämä on kuitenkin kaukana tavallisesta matkasta. Jamie, joka kamppailee sydäntäsärkevän kokemuksen seurausten kanssa, tunnistaa itsensä omituiseksi, kun taas Marian, hänen kumppaninsa, etsii vapauttavaa kokemusta. Yhdessä ja matkojensa aikana he haluavat löytää lohtua adoptoiduista persoonista ja löytää uudistumisen tunteen toistensa seurasta.

Tarina syvenee, kun kaksi tyttöä tietämättään vuokraavat auton, tietämättä tavaratilan salaperäisestä sisällöstä – omituisen salkun. Heidän tietämättään heidän polunsa kohtaavat rikollisia, jotka ovat päättäneet ottaa haltuunsa mainitun tapauksen. Seurauksena on komedia, jota leimaavat vapautuminen, huoleton yltäkylläisyys ja elämykset. On jännittävää paljastaa elokuvan inspiraatioita ja sitä, oliko tosielämän tapahtumilla vaikutusta sen alkuun.

Drive-Away Dollsia ohjaa Tricia Cooken visio

'Drive-Away Dolls' ei perustu tositarinaan, mutta monet tekijät tekevät sen samankaltaisuudesta tosielämän kanssa varsin jyrkästi. Ethan Coenin ja hänen 34-vuotiaan puolisonsa Tricia Cooken kirjoittama elokuva saa henkilökohtaisen kosketuksen. Cooke, joka omaksuu omituisen identiteetin, on ollut osa LGBTQIA+ -yhteisöä teini-iästä lähtien. Hän tunnustaa avoimesti avoimen avioliittonsa Coenin kanssa ja korostaa heidän rooliaan vanhempina ja elämänkumppanina, jotka ohjaavat elämää yhdessä.

'Drive-Away Dolls' -elokuvan synty juontaa juurensa Cooken kaipuusta LGBTQIA+ -esityksen lisäämiseen elokuvissa, inspiraationa muutamien 90-luvun elokuvien vaikuttavista kokemuksista. Yhteistyössä Coenin kanssa hän aloitti käsikirjoituksen kirjoittamisen 2000-luvulla ja lisäsi siihen lukemattomia kohtaamisia. Tämän luovan prosessin aikana hän kävi kahdessa lesbobaarissa New Yorkissa, nimittäin Meow Mixissä ja Cattyshackissa. Nämä laitokset jättivät häneen syvän jäljen ja vaikuttivat lesbobaarien kuvaamiseen elokuvassa.

Käsikirjoitukseen on tehty lukuisia muutoksia sen alusta lähtien, ja Cooke on selvittänyt nämä muutokset toteamalla , 'Olimme kirjoittaneet sen lesboelokuvaksi, ja queer-maailma on nyt paljon laajempi, joten ajattelimme, että se olisi vanhentunut, jos tekisimme siitä nykyaikaisemman. Lisäksi se on kapris, johon ihmiset eivät välttämättä saa yhteyttä, joten emme halunneet älypuhelimia, sellaisia ​​asioita. Silloin halusimme tehdä genreelokuvan, koska LGBT-maailmassa meiltä puuttui niitä. Outoa maailmaa varten ei todellakaan ollut paljon komediaa; eivät vieläkään.'

Floridan valinta elokuvan tapahtumapaikaksi vastaa sen pahamaineista mainetta LGBTQIA+ -yhteisölle vaarojen aiheuttajana. Floridassa on esiintynyt väkivaltaa, syrjintää ja oikeudellisia haasteita, jotka kohdistuvat yksilöihin heidän seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä perusteella. Osavaltiossa on raportoitu esimerkiksi viharikoksista LGBTQIA+ -henkilöitä vastaan, mikä korostaa tarvetta lisätä tietoisuutta ja suojelua. Lisäksi Florida on kohdannut kiistoja LGBTQIA+:n vastaiseen lainsäädäntöön ja politiikkaan, mikä on osaltaan luonut haasteellisen ympäristön yhteisölle.

1990-luvun aitouden vangitsemiseksi 'Drive-Away Dolls' yhdistää käytetyn kielen lisäksi myös aikakauden visuaalisen tyylin. Cooke ilmaisi halunsa kuvata aidosti LGBTQIA+ -yhteisön kokemuksia kyseisenä ajanjaksona. Elokuva kattaa 1990-luvun elokuvatekniikat, muotin ja kulttuuriset elementit, mikä antaa katsojille mahdollisuuden uppoutua tuon aikakauden ainutlaatuiseen tunnelmaan.

Hän sanoi , ”Minusta tuntui, että maailma, jonka tunsin, ainakin lesbobaareissa, oli hyvin ominainen tuolle ajalle ja tuolle sukupolvelle. En tarkoita, ettenkö olisi kehittynyt yhtä hyvin, mutta tuntui, etten pystyisi edustamaan autenttista maailmaa, jos se olisi nykyaikainen. Jotkut vitseistä ovat niin vanhentuneita. Halusimme kuitenkin säilyttää tuon hyvin naiivin, viattoman tunteen.'

Drive-Away Dolls on kerännyt suosiota menestyksestään, ja siinä on loistava näyttelijäyhtye, jota johtaa Margaret Qualley (Jamie) ja Geraldine Viswanathan (Marian) sekä tunnetut näyttelijät Pedro Pascal ja Matt Damon. Vaikka elokuvan juuret eivät olekaan tietyssä tosielämän tarinassa, sen hahmot ja kerronta on muotoiltu niin tarkasti ja autenttisesti, että se luo elokuvallisen kokemuksen, joka tuntuu melkein olemassaololta rinnakkaisuniversumissa. Tässä on elokuvan kauneus, ja se houkuttelee jatkossakin katsojia yksinkertaisuudellaan.